Osa 1. Riina & Anna

………………………… RIINA …………………………

Oli poikkeuksellisen kuuma toukokuinen päivä. Iltapäivälehdet olivat täynnä sokkiuutisia yllättäen päälle puskevasta trooppisesta ilmastosta, ja ihmiset olivat innoissaan pakanneet talvivaatteet takaisin kellarin perukoille, vaikka jokainen tiesi että niitä tultaisiin kyllä vielä tarvitsemaan viimeistään juhannuksena, Suomessa kun oltiin.

Myös pienen Lehtovaaran kaupungin keskusta kuhisi ihmisiä, vaikka normaalisti kaduilla ei liikkunut päiväsaikaan juuri ketään. Jäätelökioskeilla oli metrien jono ja baarien terassien vapaista pöydistä kävi yhtä kova kilpailu kuin maailmantähtien konserttikiertueiden eturivipaikoista.

Riinalla ei kuitenkaan ollut aikaa osallistua pöytäsotaan tai haaveilla minttusuklaatötteröistä, sillä hän oli matkalla asuntonäyttelyyn. Hän oli majaillut vanhempiensa luona jo kuukauden, ja kaipasi kipeästi omaa tilaa. Hänen vanhemmillaan oli varsin sopuisan kokoinen omakotitalo lähellä meren rantaa, joten olisi voinut kuvitella että siellä eläminen olisi luksusta verrattuna pieneen huoneeseen kimppakämpässä, mutta hänen äitinsä oli taantunut huolehtimaan Riinasta kuin teini-ikäisestä pikkutytöstä. Hyysääminen ja menojen kyseleminen tuntui todella tungettelevalta 25-vuotiaasta Riinasta.

Hänen piti tarkistaa Google Mapsista pari kertaa, että oli varmasti oikeassa osoitteessa ennen kuin huokaisi helpotuksesta. Hänen ja Akun kämppä sijaitsi ikivanhassa retroläävässä, jonka rappukäytävässä leijaili ikävän maakellarimainen, tunkkainen haju. Hänen edessään kohoava viisikerroksinen kerrostalo näytti satulinnalta siihen verrattuna.

Riina oli käynyt katsomassa vasta yhtä asuntoa ennen tätä, mutta edellisen vuokraisäntä oli vaikuttanut niin oudolta, että hän oli päättänyt jättää epäilyttävän halvan vuokran väliin. Mies oli tuijottanut häntä kuin grillissä tirisevää mehukasta makkaraa ja kehuskellut, että hän hyväksyy vuokralaisiksi vain nuoria, kunnollisia tyttöjä.

Rapun edessä seisoi nainen, joka puhui vanhalle miehelle kiihtyneeseen sävyyn. Riina hidasti hiukan vauhtiaan, hän ei halunnut keskeyttää mitään.

”Jos et saa niitä huligaaneja pian kuriin, minä vaadin että kellarivarastoon asennetaan videovalvonta! Kari ja minä jouduttiin kantamaan kaikki meidän varaston tavarat yläkertaan, ja tajuatko miten paljon ne vie tilaa?” Riina kuuli naisen sanovan ärtyneen asiallisesti.

”No juu katsotaan sitä sitten, eiköhän me ilman videointivehkeitäkin saada syylliset kiinni”, mies vastasi vääntelehtien vaivaantuneesti.

Voi hitto, nuo seisoo juuri A-rapun edessä. Pääsisinköhän tuosta ohi ilman että ne kysyy multa mitään? Riina pohti kuumeisesti. Hän ei mielellään jutellut edes hyväntuulisille tuntemattomille, saati sitten keskellä riitaa oleville. Hän käveli hitaasti kohti rappua ja kaivoi varmuuden vuoksi puhelimen taskustaan ja tuijotti näyttöä jotta näyttäisi selaavan nettiä. Hetken Riina jo luuli väistävänsä luodin, mutta yrittäessään kiertää kolmikon hän kuuli vaaleatukkaisen naisen kysyvän kuka hän on ja mitä hän täällä tekee.

Mitä se sulle kuuluu? Riina ajatteli kärttyisästi mutta vastasi kuitenkin olevansa menossa asuntonäyttelyyn.

”Ai sinä oot menossa katsomaan sitä Annan vapaata huonetta? Vai oliko se Anni? En ikinä muista kun tuo nuori väki tuntuu vaihtuvan täällä niin haipakkaa. Se on kyllä hyvä kämppä, justiinsa remontoitu. En kyllä tiedä miksi se Mirja lähti niin nopeasti, Annahan on oikein mukava tyttö. Asui täällä vaan kuukauden, kauhea homma alkaa uudestaan järjestelemään vuokrasopimuksia. Minun vaimoni omistaa sen asunnon siis”, vanha mies höpötti kauhean nopeasti rapsutellen kaljua päälakeaan.

”Jos päätät muuttaa tänne niin lue hyvin taloyhtiön järjestyssäännöt. Tupakointi on ehdottomasti kielletty täällä pihalla, teillä nuorilla tuntuu aina olevan tupakka suussa. Hiljaisuus alkaa kello 10 illalla ja siitä ei jousteta ikinä. Meillä on jokaisessa asunnossa kansio josta voit tutustua pelisääntöihin tarkemmin”, vaaleatukkainen nainen sanoi kuolemanvakavalla äänellä.

”Äiti mennään jo”, hänen tyttärensä piipitti kärsimättömästi nykien äitinsä paidanhelmaa.

”Niin ja minä olen Eila Kalliomäki, taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja”, nainen sanoi jättäen tyttönsä täysin huomiotta ja nappasi Riinan käden pikaiseen kättelyyn.

”Riina Niittylä” Riina vastasi hiukan hämmentyneenä osoittaen itseään.

”Juu ja minä olen Väinö Pullianen, talonmies”, vanha mies totesi iloisesti. ”Tervetuloa, käy vaan sisään”, hän jatkoi ja avasi Riinalle oven.

………………………… ANNA …………………………

Anna oli tuijottanut puhelintaan jo puoli tuntia. Pitäisikö hänen soittaa ja kertoa? Kertominen oli niin vaikeaa. Mitä hän edes sanoisi?

Vain muutama napautus, ja hän saisi taakan pois harteiltaan. Mikä olisi pahin seuraus?

Vai pitäisikö hänen odottaa, että testitulos on varmistettu verikokeella? Hän oli tehnyt vain tikkutestin kotona. Toisaalta paketissa sanottiin, että positiivinen tulos on erittäin varma. Pitäisikö hänen kuitenkin selvittää ensiksi, kumpi on isä? Hän oli täysin vakuuttunut, että lapsi oli hänen poikaystävänsä, koska millä todennäköisyydellä ihminen muka tulee raskaaksi yhden illan jutusta?

Vain yksi kosketus, ja se olisi siinä…

Anna oli jo päättänyt soittaa, kun hän kuuli ovikellonsa soivan. Hän hyppäsi pelästyksestä ilmaan, niin syvällä ajatuksissaan hän oli ollut. Kauhuissaan hän muisti, että oli sopinut vuokraemäntänsä kanssa asuntonäyttelyn tälle päivälle. Hän vilkaisi äkkiä peiliin, totesi näyttävänsä normaalilta ja yritti loihtia hymyntapaisen häkeltyneille kasvoilleen avatessaan oven.

”Terve! Sä oot vissiin Riina? Tervetuloa! Täällä on vähän sotkuista koska unohdin ihan täysin että oot tulossa mutta kai täältä roinan alta jotenkin näkee miltä täällä näyttää”, Anna jaaritteli hermostuneena vaikka oli aamulla jynssännyt koko asunnon putipuhtaaksi.

”Tässä on olkkari, noissa laatikoissa on tilaa myös sun tavaroille jos haluat sinne jotain.”

”Onpa ihana! Täällä on niin siistiä ja kodikasta verrattuna mun ja mun eksän kämppään! Kivat noi tikapuut joissa on pallovaloja!” Riina voihkaisi ihastuneena.

”Kiitos. Mä oon ihan kauhea keräämään kaikenlaista krääsää ja sisustushärpäkettä! Pitäis hiukan rajoittaa. Tuolla vasemmalla on mun huoneeni ja vessa”, Anna jatkoi hymyssä suin ja johdatti Riinan ensin katsomaan vessaa.

”Tää on just remontoitu eli kaikki hanat ja suihku toimii oikein hyvin.”

”Hienot laatat täällä”, Riina ihasteli.

”Juu mä valkkasin ne ihan ite. Seija on tosi kiva vuokraemäntä, se antaa mun tehdä tälle kämpälle melkein mitä vaan kunhan eka kysyn luvan siltä. Niin ja teen kyllä sullekin tilaa tohon pöydälle jos haluat muuttaa tänne”, Anna sanoi ja osoitti lavuaaritasoa, joka oli täynnä meikkejä ja muita purnukoita. Riina naurahti ja pyysi nähdä seuraavan huoneen.

Anna näytti Riinalle vielä pikaisesti oman makuuhuoneensa ennen tyhjää huonetta.

”Tästä tulisi sitten sun huone. Onhan se aika pieni, mutta kyllä tänne nyt sänky mahtuu”, Anna sanoi hiukan kiihtyneesti. Riina vaikutti hirveän vaiteliaalta ja mietteliäältä. Anna oli itse kovin puhelias ja yleensä rento ihmisten seurassa, mutta Riina sai hänet tuntemaan olonsa vaivautuneeksi.

”Onhan tää aika pikkuinen, mutta ei se mitään. Enköhän mä tänne mahdu. Paljonko tässä olikaan vuokra?”

”275 euroa kuukaudessa, eli ei kovin paha”, Anna vastasi puoliksi toivoen, että Riina ei haluaisi muuttaa hänen kanssaan.

”Se on kyllä aika halpa. Enköhän mä tänne muuta, en enää viitsi pyöriä porukoiden nurkissa ja tää asunto on tosi hyvällä paikalla”, Riina totesi mietteliäänä.

--------------------------------

Tässä olisi ensimmäinen varsinainen osa. Mitä tykkäsit? On kyllä todella hiljaista blogirintamalla, mutta uskoisin että kyllä joku tänne jossain vaiheessa eksyy :D Jos ei niin kirjottelen sitten ittelleni, eipä siinä mitään. Laittakaapahan ihmeessä kommenttia jos siellä ruudun takana nyt kuitenkin joku on, ne piristää päivää kyllä huomattavasti.  

Toi kerrostalo on ollut mulla valmiina varmaan 2 vuotta kun oon suunnitellut tarinaa jonka voisin siinä toteuttaa, nyt vihdoin sitten ryhdyin tuumasta toimeen. Onpa mukavaa taas kirjotella Sims-tarinaa! Siitä on niin kauan kun oon viimeks tätä harrastanut.

Kiitoksia ja mukavaa päivänjatkoa :D